Taekwon-Don historiaan on monenlaisia näkökulmia. Tällä kertaa olemme suomalaisen ITF Taekwon-Don alkulähteillä. Kuten niin usein lajimme historiassa, tälläkään kertaa tarinaa ei ole mahdollista kertoa vain yhden lajin legendojen lähtökohdista, vaan mukaan liittyy väistämättä myös WTF Taekwondon (nyk. WT Taekwondo) historiaa. Taekwon-Do Lifen toimitus pääsi haastattelemaan ITF:n Suomeen tuonutta Taekwon-Do-pioneeria, Juha Kannusmäkeä, 1. Dan, lajin alkumetreistä Suomessa.
Alkuvuodet Suomessa WTF Taekwondon parissa
Vuonna 1979 Suomeen saapui Etelä-Korean suurlähetystön välityksellä silloin vielä WTF Taekwondo -nimellä tunnetun ja sittemmin olympiastatuksen saaneen WT Taekwondon ohjaaja, Dae Jin Hwang (nyk. suurmestari, 9. Dan). WTF Taekwondo oli tuolloin ollut olemassa vasta noin kuusi vuotta (WTF perustettiin vuonna 1973), joten kyseessä oli varsin tuore ohjaaja, jolle ei vielä tuolloin ollut voinut juurikaan karttua kokemusta Taekwondon ohjaamisesta. Hänen myötään sai alkunsa myös Tampereen Taekwon-Do seura (TamTKD; nimi alkuun Tampereen Taekwondo seura). Ensimmäiset vuodet SITF:n nykyisessä kivijalkaseurassa vietettiin siis hieman erilaista lajia harjoitellen. Pian kuitenkin huomattiin, että seuran harrastajat kaipasivat säännöllisempää opetusta kehittyäkseen lajissa, kuin mitä ohjaaja Hwang kykeni kiireisiltä aikatauluiltaan tarjoamaan.
Tampereen seurassa Hwangin koettiin opettavan vain lajin alkeita, jonka jälkeen häntä ei juurikaan opettamassa näkynyt. Tämän lisäksi alkoi kasvamaan tyytymättömyys Hwangin korkeisiin harjoittelumaksuihin, kalliiksi koettuihin pakollisiin tuoteostoksiin ja muihin kerättyihin korvauksiin, jotka moni harrastaja koki kohtuuttoman suurena suhteessa saatuun opetukseen. Juhan kertoman mukaan Hwang oli paikalla ohjaamassa noin kymmenisen kertaa vuosien 1982-1985 aikana. Koska seurassa ei ollut vielä ylempiä vöitä, harjoittelivat kaikki alkeiden jälkeen keskenään: tehtiin vähän sitä ja tätä, mutta ilman ohjausta ei eteenpäin päässyt ja lajissa kehittyminen muodostui mahdottomaksi. Harjoituksista joutui usein vastaamaan Erkka Keinänen ollessaan tuolloin vasta keltaisella vyöllä.
Suomessa elettiin toki 1980-luvulla muutenkin yhä urheilun villin lännen vuosia, eikä urheilu ollut vielä yhtä järjestäytynyttä kuin nykyään. Lajissa kuin lajissa on oma “ruskeiden kirjekuorten historiansa”, ja suhteessa siihen WT Taekwondon alkuvuodet Suomessa eivät olleet suuren suuri poikkeus. Eri lajien kansallisia liittoja ei luoda toimiviksi yhdessä yössä, vaan kyse on vuosia kestävästä ja edelleen jatkuvasta kehityksestä.
Tukholmasta löytyi uusi tapa potkia
Lopulta sattuma puuttui yllättäen peliin, ja se johti lopulta WT Taekwondon monopoliaseman murtumiseen Suomessa. Kangasalalainen WTF Taekwondon harrastaja ja kamppailulajien moniottelija Juha Kannusmäki, joka oli tähän asti harrastanut WT Taekwondoa Tampereen seurassa, päätti nimittäin lähteä 1980-luvun alussa Ruotsiin töihin. Eräänä vuoden 1985 päivänä Tukholman Farstassa kotinsa lähellä sijainneen ostoskeskuksen läpi kävellessään Juhan huomio kiinnittyi samoissa tiloissa sijainneen seuran mainokseen. Se ei ollutkaan samaa Taekwondoa, jota hän oli harjoitellut Tampereella. Juha Kannusmäki oli törmännyt Taekwon-Don ohjaaja Fikret Gülerin (1953-2023), Farsta TKD Klubb -nimiseen seuraan. Kävikin niin, että lopulta Taekwon-Do löysi tiensä Juhan luo, sillä Juha ei ollut uutta lajiversiota edes etsinyt.
Tämä sattuman kauppa johti lopulta ITF Taekwon-Don rantautumiseen Suomeen. Kannusmäki kuvaa Fikret Gülerin päätyneen Suomeen ohjaajaksi yhteisten keskusteluiden ja pohdinnan myötä. Samaan aikaan kipuilu Tampereen seurassa jatkui: seurassa oltiin edelleen tyytymättömiä Hwangilta saatuun opetuksen tasoon, määrään ja kasvaviin hintoihin. Kannusmäen mukaan lajiliiton vaihtamiseen ajoi siis ennen kaikkea yhteiset urheilulliset tarpeet: halu oppia ja kehittyä paremmaksi kamppailijaksi. Lopulta Erkka Keinänen (1965-2024), TamTKD:n silloinen puheenjohtaja, ilmoitti Hwangille liiton vaihtumisesta ja seuran irtautumisesta Hwangin opetuksesta.
Kannusmäki kertoo Fikret Gülerin olleen valmis opettamaan säännöllisesti ja vieläpä ilmaiseksi, kunhan kulut vain korvattaisiin. Jonkin verran tuloja saatiin Gülerille lopulta vyökoemaksuista, joista ITF oli osittanut oman osuuden kokeen arvostelijalle. Kannusmäki kuvaa Gülerin olleen näinä vuosina ohjaajana asiallinen ja asiantunteva, joskin tiukka. Hänen ohjauksessaan ITF Taekwon-Doa pääsi aidosti oppimaan. Güler pystyi opettamaan lajia sen perusteista lähtien tuoden myös uutta variaatiota harjoitteluun, jota ei Hwangin harjoituksissa ollut päästy kokemaan, Kannusmäki jatkaa.
Kannusmäen mukaan on vaikea sanoa, kuinka paljon eroa WTF Taekwondon ja ITF Taekwon-Don välillä oli noina vuosina, sillä ensin mainittua opetettiin niin vähän. Ero oli siis pikemminkin siinä, että ITF Taekwon-Doa päästiin oppimaan, WTF Taekwondoa ei. Tämän vuoksi oppilaat omaksuivat helposti uuden lajin, sillä oppilaat pääsivät aloittamaan ITF Taekwon-Don tyhjältä pöydältä: aikaisempaa lajiversioita ei ollut päästy omaksumaan.
ITF:n alkumetrit Suomessa – riitahan siitä tuli
Viimein vuonna 1985 Tampereella siirryttiin WT-lajiliitosta ITF-lajiliiton alaiseen opetukseen ja ohjaaja Fikret Güleristä tuli seuran ja uuden suomalaisen ITF Taekwon-Don pääohjaaja sekä maajoukkueen päävalmentaja. Tämä koettiin Kannusmäen mukaan järkevänä ratkaisuna, sillä omasihan Fikret Güler korkeimman vyöarvon ja kukapa muukaan olisi Suomessa pystynyt ohjaamisesta vastuuta ottamaan: laji oli maassa aluillaan ja vasta vuonna 1986 maahan saatiin ensimmäinen musta vyö, Marko Hurme.
Vuonna 1986 Tampereella järjestettiin Pohjoismaiset mestaruuskilpailut, jonne kenraali Choi Hong Hi saapui virallistamaan ITF:n saapumisen Suomeen. Kisoissa oli paikalla myös mestari Park Jung Tae (1943-2002), joka tunnetaan myös vuonna 1991 perustamastaan uudesta kansainvälisestä kattojärjestöstä nimeltä Global Taekwon-Do Federation, GTF. Pohjoiskorealaisen Taekwon-Don näytösjoukkueen oli tarkoitus myös olla paikalla, mutta he eivät lopulta onnistuneet saamaan viisumeita (joukkue saapui lopulta Suomeen vuonna 1990).
Ohjaaja Hwang Dae Jin ei kuitenkaan pystynyt hyväksymään kisojen järjestämistä ainakaan osittain siksi, että hän oletti paikalle saapuvan myös kenraali Choin pojan, Choi Jung Hwan. Choi Jung Hwa oli viitisen vuotta aikaisemmin sekaantunut Etelä-Korean itsevaltaisen johtajan, presidentti Chun Doo Hwanin salamurhayritykseen ja paennut syytteitä kylmän sodan rautaesiripun taakse Itä-Eurooppaan ja siitä Pohjois-Koreaan. Suomella oli kuitenkin jo tuolloin kansainvälisten rikollisten luovutussopimus solmittuna Kanadan kanssa, joten on hyvin epätodennäköistä, että Choi Jung Hwa olisi ollut saapumassa Suomeen vain tullakseen pidätetyksi. Tampereen Taekwon-Do seurassa oltiin joka tapauksessa tietämättömiä Choin pojan salatuista seikkailuista, eikä ole selvää, että häntä oltaisiin paikalle edes järjestäjien puolesta kutsuttu.
Epätietoisuus aiheutti lopulta pitkälliseen kiistelyyn Hwangin johtaman WT:n maaliiton ja nuorien, juuri ITF Taekwon-Don harrastamisen aloittaneiden kesken. Asiaa puitiin laajasti vuoden 1986 syksyllä monissa Suomen lehdissä, ja uhkauksia oli puolin ja toisin viedä asiaa käräjille. Päätyipä lajin harrastaja, kisojen pääorganisoija Erkka Keinänen jopa suojelupoliisin juttusille. Mitään urheilua kummempaa ei kuitenkaan paljastunut, ja niin kisat kuin lajikin sai jatkaa maassa siinä missä muutkin urheilulajit.
Choi Jung Hwan sekaantuminen Presidentti Chun Doo Hwanin salamurhayritykseen pysyi pitkään ITF:ssä salaisuutena, josta varsinkaan lajin nuorimmat harrastajat eivät päässeet tietoisiksi, eivät varsinkaan Suomessa, jonne laji oli saapunut vasta useampi vuosi salamurhayrityksen jälkeen. Laajempaan keskusteluun Choi Jung Hwan toiminta ITF:n harrastajien keskuudessa pääsi vasta hänen suostuttua viimein kanadalaisen oikeuden eteen vuonna 1991, jolloin salamurhasta uutisoitiin uudelleen varsinkin maan omassa mediassa. Etelä-Korean ravistettua itsensä viimein irti itsevaltaisista johtajistaan, ja siirryttyä demokraattiseen järjestelmään 80-luvun lopulla, myös presidentti Chun Doo Hwan saatiin Etelä-Korean oikeuden eteen. Hän sai vuonna 1996 kuolemantuomion vuoden 1980 Gwanjun mielenosoitusten väkivaltaisesta ja ylimitoitetusta tukehduttamisesta. Hänet tosin armahdettiin jo seuraavana vuonna. Kenraali Choi kertoo 90-luvun lopulla julkaistussa muistelmakirjassaan poikansa motiivina salamurhaan olleen nimenomaan presidentti Chunin aktiivinen rooli Gwanjun verilöylyssä. Nykyään Choi Jung Hwa johtaa vuonna 2002 perustamaansa omaa Taekwon-Do-liittoaan, sillä hänet siirrettiin sivuun ITF:stä jo ennen kenraali Choin kuolemaa.
Koreoiden historia on haasteita täynnä, ja nämä haasteet ovat heijastuneet niin ITF Taekwon-Doon kuin WT Taekwondoonkin. Siksi onkin hienoa tarkastella korealaisten kamppailulajien nykytilannetta Suomessa: vaikeista vuosista on päästy eteenpäin ja nyt aikaa riittää viimein kahnauksien sijasta harrastuksen parissa hikoilemiseen. Onkin tärkeää ymmärtää, kuinka Koreoiden vaikea poliittinen historia on väistämättä heijastunut kaikkiin korealaisiin kamppailulajeihin, eritoten taekwondoihin. Myös taekwondojen on odotettu jakautuvan kahteen vastakkaiseen leiriin aivan kuten Koreakin, jolloin muiden vaihtoehtojen olemassaoloa ei varsinkaan Koreoiden puolesta ole tunnustettu. Ilmeisesti samasta syystä omassa lajiliitossamme ei ole korealaisia juuri näkynyt ITF:n sirpaloiduttua kolmeen osaan vuonna 2002, jonka jälkeen varsinkin valtiollinen läsnäolo on loistanut poissaolollaan lajiliitossamme (ITF, rekisteröity Lausannessa, Sveitsissä).
Uusi maaliitto saa alkunsa
Vuonna 1987 pidettiin uuden suomalaisen ITF Taekwon-Don maaliiton perustamiskokous. Liitto sai alkuun nimekseen Suomen Taekwon-Do Union (Finnish Taekwon-Do Union, FTU). Sabum Keinäsen mukaan nimi vaihtui kuitenkin pian Suomen ITF Taekwon-Do ry:ksi, sillä Hwang rekisteröi itselleen Suomen Taekwon-Do Unionin nimen (nimi on hänellä edelleen käytössä). Viimeistään vuonna 1991 Suomen ITF Taekwon-Do saatiin vietyä yhdistysrekisteriin, ja näin sai viimein virallisestikin alkunsa tämä nykyinen SITF-lyhenteellä tunnettu maaliittomme.
Kannusmäki kuvailee, kuinka Fikret Gülerin myötä vyökoevaatimukset tulivat viimein selviksi ja etukäteen määritellyiksi. Harjoituskertojen määrää seurattiin treenipassien avulla, ja uudet vyöarvokohtaiset tekniikat olivat nyt kaikille selvät. Uusi ohjaaja myös toi harrastajille Taekwon-Don opetusmateriaaleja tukemaan harjoittelua. Päätöstä vaihtaa lajiliittoa ei Kannusmäen mukaan tarvinnut myöhemminkään katua.
SITF:n tie itsenäiseksi toimijaksi ja lisää lajirikkautta Suomeen
Lopulta vuonna 1995 Suomen ITF Taekwon-Do ry pääsi itsenäistymään, kun Suomeen saatiin viimein ensimmäiset 4. danin vyöarvot: Marko Lieke (nyk. mestari, 7. Dan) ja Erkka Keinänen. Nyt Suomessa pystyttiin järjestämään vyökokeita aina toisen asteen mustaan vyöhön saakka ilman ulkopuolista apua.
Lähes läpi koko 1980-luvun jatkuneet Suomen WT- ja ITF-lajiliittojen väliset kahnaukset alkoivat hiipumaan 1990-luvun kuluessa. Sittemmin molemmat lajiliitot ovat maassamme kasvaneet ja toiminta kehittynyt alkuvuosista huomattavasti ammattimaisempaan suuntaan. Nykyään useamman lajiliiton olemassaolo koetaan pikemminkin rikkautena, ja yhteistyö ITF- ja WT-tyylisuuntien välillä kasvanee myös lähitulevaisuudessa. Tällä tavalla lajin monimuotoisuus säilyy, ja tulevilla harrastajilla on enemmän valinnan varaa, kun kaikki saavat potkia haluamallaan tavalla vapaasti yli lajiliittojen luomien rajojen. Maaliittoja kehittämällä ja niiden rakenteita ja läpinäkyvyyttä vahvistamalla jäsenet pystyvät myös suojelemaan omaa lajiaan ulkopuoliselta poliittiselta vaikuttamiselta, kuten SITF:n kohdalla on nimenomaisesti tehty.
Toivottavasti molempien lajiversioiden erikoislaatuisuudet säilyvät myös tulevaisuudessa, ja pääsemme jatkossa nauttimaan kaikkien korealaisten kamppailulajien kirjosta entistä enemmän. Yhdessä tekemällä opimme varmasti kaikki vielä enemmän korealaisten kamppailulajien saloista!
Teksti: Helena Hanhikangas
Kuvat: Juha Kannusmäki & Pauliina Hietaniemi
Lähteet: Juha Kannusmäki, Erkka Keinänen, Tommi Kiviranta (haastattelut), vuosien 1986-1987 lehdistö (Aamulehti, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Tamperelainen, Hämeen Sanomat, Kangasala-lehti), SITF:n arkistomateriaalit, Choi Hong Hi:n muistelmat, vol. 2.
