
Viime viikolla 17-21.4.2024 järjestettiin Puolan Lublinissa Puolan Taekwon-Do liiton ja Euroopan liiton, AETF:n (All European Taekwon-Do Federation) järjestämät 38. aikuisten Euroopan mestaruuskilpailut, 29. junioreiden (U18) EM-kilpailut ja kaikkien aikojen ensimmäiset pre-junioreiden (U15) EM-kilpailut. Tuloksena oli yksi henkilökohtainen kultainen Euroopan mestaruus Kalle Kiviojalle ja peräti seitsemän pronssimitalia joukkueelle. Aikuisten EM-kilpailussa Suomi saavutti maavertailussa hienosti 13. sijan. Junioreiden kohdalla tuloksena oli 18. sija. Kisojen kokonaisvertailussa Suomi oli 17.
Suomen joukkue lähti paikalle 30 kilpailijan, päävalmentaja Joonas Helassalon ja valmentajien Ismo Mäkinen, Aleksi Sarkkinen ja Pauliina Hietaniemen, kanssa. Joukkueen johtajana toimi Laura Nikkola-Kuusisto. Lisäksi mukana matkassa oli monia joukkueen kannattajia.
Kyseessä oli nuori joukkue ja meneillään on jonkinlainen sukupolvenvaihdos, molemmat toivat uutta energiaa ja nostetta joukkueeseen. Joukkueenjohtaja Nikkola-Kuusiston mukaan Suomen joukkue oli yhtenäinen, porukalla oli hyvä yhteishenki, eivätkä seurarajat näkyneet porukasta juurikaan ulospäin tai erottaneet urheilijoita toisistaan.
Maajoukkueen valmennustiimi. Kuvasta puuttuu kisareissulta pois jäänyt Jutta Aartola,
sekä kisoissa Black Eagle Taekwon-Don seuravalmentajan roolissa ollut Mira Sjövall.
Joukkueen päävalmentaja Joonas Helassalo oli erittäin tyytyväinen yhtenäisen joukkueensa suorituksiin ja asenteeseen, niin kehässä kuin sen ulkopuolella. Moni urheilija oli nostanut tasoaan roimasti tämän kauden aikana. Tällä kertaa ottelumitaleja saatiin enemmän kuin liikesarjamitaleja, joka kertoo joukkueen pysyvän maailman huippujen tahdissa myös ottelun saralla. Urheilijoiden kehityskaari sojottaa Helassalon mukaan vahvasti ylöspäin, joka myös lupaa hyvää ensi vuoden MM-kisoja silmällä pitäen.
Kisaviikko
Lähtö tienpäälle tiistaina tapahtui ennen aamun sarastusta, sillä joukkueen jäsenet kohtasivat toisensa Helsinki-Vantaan lentokentällä jo kello 05:30. Lyhyiden yöunien painaman joukkueen lento saapui Varsovaan, josta matka jatkui noin kahden tunnin bussimatkalla kisakaupunki Lubliniin. Ensimmäisenä päivän aikataulu pidettiin kepeänä, ja keskityttiin pitkästä matkasta palautumiseen. Ennen ensimmäistä ruokailua, joukkueelle järjestettiin pieni verryttely hotellin kupeessa, joka laittoi veren virtaamaan rytmikkäästi kilpailijoiden suonissa valmentajien asiantuntevassa ohjauksessa.
Keskiviikkona oli edessä rekisteröinnit, kisapassien haku, sekä junioreiden punnitus, jonka jälkeen joukkue siirtyi kisoja edeltävään viimeiseen yhteiseen harjoitukseen Hala MOSiR im. Zdzisława Niedzieli -urheiluhallin tiloissa. Harjoituksissa otettiin huomioon kilpailijoiden yksilölliset tarpeet, jolloin jokainen sai keskittyä omaan tekemiseen valmentajien tarjotessa ohjeistusta. Päivä päättyi avajaisseremoniaan kilpailupaikalla, Hala Sportowo-Widowiskowa-urheiluhallilla.
Kilpailupäivät oli rakennettu poikkeuksellisesti, sillä seniorit joutuivat odottamaan punnituksia torstaille ja lähes kaikkia suorituksiaan aina viikonloppuun saakka. Joukkueiden nuoremmilla tuskin olisi löytynyt vaadittavaa kokemusta ja kärsivällisyyttä odotteluun, saati mahdollisuuksia itsenäiseen toimintaan hallin tai hotellin ulkopuolella, joten ratkaisu on ymmärrettävä. Lisäksi voimamurskaus suoritettiin samana päivänä ennen liikesarjoja, jolloin molempiin sarjoihin osallistuneiden urheilijoiden liikesarjat olivat vaarassa kärsiä murskauksen aiheuttamista mahdollisista ruhjevammoista ja muista loukkaantumisista. Suomen kohdalla tämä koski eritoten Lotta Keräsen lauantain kilpailua.
Torstaina oli ensimmäinen varsinainen kilpailupäivä. Kisat alkoivat kello 9 aamulla ja jatkuivat Suomen joukkueen osalta noin klo 16 asti. Ensimmäisenä vuorossa oli pre-junioreiden sarjat. Torstai ei tuottanut mitaleja, mutta vahvoja suorituksia nähtiin jokaisen kohdalla. Junioritoimintaan tulee siis panostaa jatkossakin!
Perjantai jatkui pääosin alle 18-vuotiaiden junioreiden kilpailuilla. Mukana oli myös Suomen osalta miesten ja naisten erikoistekniikat, sekä naisten joukkueliikesarja. Päivä toi mukanaan menestystä, kun Nika Korina voitti upeasti pronssia 1. danin alle 18-vuotiaiden liikesarjoissa tuoden joukkueelle kisojen ensimmäisen mitalin. Erikoistekniikkakilpailussa nähtiin toinen toistaan korkeatasoisempia suorituksia. Jopa niin, että ylihyppysivupotkussa, miesten kilpailussa jouduttiin nauhan korkeutta nostamaan niin korkealle, ettei telineessä ollut enää kohtaa, johon nauha kiinnittää. Nauha saatiin vasta teippien avulla nostettua oikeaan korkeuteen. Aikuisten sarjoissa Suomea edustivat upeasti Jeremias Kellokumpu ja Mia Haakana, vaikkei mitaleille vielä ponnistettu. Nuoret urheilijat kantanevat mitaleja kotiin jo kenties ensi kerralla, potentiaalia kyllä löytyy.
Lauantaina kisat jatkuivat pääosin aikuisten sarjoilla ja uusilla pronssimitaleilla. Tatamien reunoilla Suomen urheilijoiden suorituksia kehuttiin vuolaasti, vaikka finaaleihin asti ei ylletty. Näin oli varsinkin Lotta Keräsen, Heta Niemisen ja Ariella Figueroan liikesarjojen kohdalla. Moni koki heidän tasonsa korkeana, ja heidän esittämiensä liikesarjojen voimakkaan kauneuden sykähdyttävänä. Urheilijat venyivät upeisiin suorituksiin ja puhtaisiin, vakuuttaviin tekniikoihin, vaikkakin kirkkaimpiin mitaleihin ei ylletty kovatasoisessa sarjassa. Hertta Nieminen väläytteli taitojaan junioreiden voimamurskauksessa, ja Karoliina Kivioja naisten. Molemmat takuulla kantavat vielä mitaleja Suomeen kokemuksen karttuessa. Luca Stirbun ottelu oli sekin vakuuttavaa, joten tulevia mitaleja sopii odottaa. Tino Kiviranta otteli pronssille vetäen samalla hallin huomion itseensä ottelutaidoillaan ja todellisen kamppailijan sydämellään, ja mestaruus oli jo nyt hilkulla. Laatua kehillä tarjoilivat kaikki muutkin Suomen urheilijat.
Sunnuntaina oli vuorossa miesten voimamurskaus, jossa Kalle Kiviojan suoritus osui jo kuudetta kertaa sen KALLEimman mitalin arvoisesti: tuloksena kultaa ja Euroopan mestaruus vietiin jälleen odotetusti Suomeen! Ottelun puolella nähtiin myös upeita venymisiä: Henna Salonen ja Nita Mettinen kamppailivat itsensä pronssille kovalla tahdolla, päättäväisyydellä ja fokuksella. Miesten liikesarjoissa Kalle Alanen ja Leevi Turunen tekivät nappisuoritukset. Hämmentävää oli, etteivät ne vieneet jatkoon.
Kilpailun viimeisestä mitalista vastasi naisten voimamurskausjoukkueen Nita Mettinen, Veera Kilpala, Nelli Kiikkinen, Lotta Keränen, Heta Nieminen ja Karoliina Kivioja: pronssia! Urheilijoiden kyvyt olisivat voineet riittää kirkastamaan mitalin, sillä hilkulla oli, ettei myös sonkal taerigi-tekniikka saanut lautoja päreiksi. Takakiertopotku olisi sekin todennäköisesti jysäyttänyt laudat kasaan hieman paremmalla osumalla. Joukkue pystyy kyllä nappaamaan kullan itselleen!
Naisten joukkueen erikoistekniikoissa sekä miesten joukkueen voimamurskauksessa osa kilpailijoista joutui jättämään suorituksensa väliin. Siitä huolimatta toivo elää, sillä telineiden edessä väläyteltiin siinä määrin potentiaalia, että lähitulevaisuudessa on molemmissa odotettavissa menestystä. Joukkueen aktiivihyppijät ja aktiivimörssärit saivat kuitenkin tuiki tärkeää kisakokemusta, joka varmasti kantaa hedelmää myöhemmin.
Yhteenvetoa kisoista
Valmistelut kisoihin sujuivat joukkueelta hyvin, joskin kisojen tiedottaminen ja asioiden hoitaminen kisäjärjestäjien kanssa kärsikin viivästyksistä. Onneksi haasteet jäivät aikaan ennen kisoja, ja varsinainen kisareissu sujui mutkattomasti.
Kisoissa Suomen joukkue ei kohdannut pahempia loukkaantumisia, joskin Tino Kivirannan saama tälli säikäyttikin joukkueen hetkeksi. Hän tokeni takaisin jaloilleen, mutta ottelua ei enää jatkettu. Tuomarit näkivät kontaktin olleen sallitun rajoissa, eivätkä hylänneet vastustajaa kontrolloimattomasta tekniikasta. Muutoin kisoissa nähtiin joitakin loukkaantumisia. Kovasta kontaktista johtuvia loukkaantumisia oli kisoissa edelleen, vaikka kyseessä on nykyään light contact -laji. Muilta loukkaantumisilta, kuten jalkavammoilta ei myöskään täysin säästytty. Yleisvaikutelma oli kuitenkin turvallinen, ja ensiapu vaikutti ammattitaitoiselta ja tehokkaalta toiminnassaan.
Kisojen tuomaritoiminta oli ammattimaista ja tarkkaan koordinoitua. Osallistujien keskuudessa tuomaritoimintaa toivottiin kuitenkin tuettavan ja kehitettävän enemmän, jotta epätarkkuuksiin ja mahdollisiin virheisiin voitaisiin puuttua tehokkaammin jo ennalta. Suomen tuomarit toimivat keskeisissä rooleissa: Mestari Saija Aalto kehän 5 päätuomarina, ja Mestari Teppo Häyrynen kehän 3 päätuomarina. Henri Savilampi toimi kehällä 6 tuomarina erikoistekniikoissa ja voimamurskauksessa. Päivänselvää oli, että Suomen tuomareiden ammattitaitoa arvostettiin korkealle näissä kisoissa.
Isoista myöhästymisistä kisaorganisaatiota ei kärsinyt, vaikka sarjat välistä hieman viivästyivät lähinnä tekniikan kaatuilun vuoksi. Halli oli hivenen alimitoitettu kooltaan, mutta tila sai aikaan upean, intiimin tunnelman. Ihmiset kohtasivat toisiaan väistämättäkin ja kannustushuudot sekä -laulut raikasivat läpi päivän korvia huumaavasti. Äänentoiston kohdalla oli hankaluuksia, sillä kuulutuksia oli välillä hankala kuulla ja kansallislaulut särkyivät korvissa. Päävalmentaja Helassalo esittää kiitoksensa järjestäjille, sillä kisojen organisaation toimi urheilullisesti tarkasteltuna moitteetta, ja pienellä porukalla oli saatu aikaan isot, toimivat kisat.
Ruokailut etenkin hallilla oli hoidettu nappiin, ja tarjolla oli laaja kattaus lähes kaikkea, mitä voi kilpailun aikana saattoi tarvita. Kaupungin ravintolat täydensivät tätä herkullisilla tarjoiluillaan kauniissa, historiaa täynnä olevassa kaupunkiympäristössä.
Joukkueen Hupitoimikunta Lotta Keräsen johdolla taasen piti huolen hulvattomilla peleillään siitä, ettei kisatressi ottanut joukkueesta liiaksi valtaa.
Kulkemiset paikalle ja pois, sekä majoitus toimivat sulavasti ilman isompia kommervenkkejä. Joukkueenjohtajan mielestä kisapasseilla kulkeminen Lublinin julkisessa liikenteessä toimi hienosti. Valmentajat sekä joukkueenjohto tekivät ison työn ja hoitivat kisamatkan ammattimaisesti ja kokeneesti, SITF:n puheenjohtajan, Tarja Korhosen seuratessa tarkkaan urheilijoiden suorituksia aamusta iltaan. Joukkueen tyylikkäiden asujen ansiosta vaikutelma oli läpi kisojen siisti ja huoliteltu. Joukkue näyttäytyi edukseen, ja erottuivat muiden urheilijoiden joukosta valovoimaisella valkeudellaan Nonamen maajoukkueasujen ansiosta.
Joukkue palasi kotisuomeen maanantain aikana, joten kisat saatiin vedettyä turvallisesti päätökseensä.
SITF onnittelee kaikkia osallistujia ja kisoissa menestyneitä, kiittää valmentajia ja joukkueenjohtajaa erinomaisesta työstä, sekä kannattajia vankasta tuesta joukkueelle! ARRI!
Mitalistit
Kivioja Kalle (Tampereen Taekwon-Do seura): Miehet, voimamurskaus, kultaa (Tampereen Taekwon-Do seura)
Figueroa Ariella (Black Eagle Taekwon-Do Tampere): Naiset, 4.-6.dan liikesarjat, pronssia
Keränen Lotta (Taekwon-Do Akatemia): Naiset, 3.dan liikesarjat, pronssia
Kiviranta Tino (Tampereen Taekwon-Do seura): Miehet, ottelu 75-81 kg, pronssia
Korina Nika (Black Eagle Taekwon-Do Tampere): U18 tytöt, 1.dan liikesarjat, pronssia
Mettinen Nita (Tampereen Taekwon-Do seura): Naiset, ottelu -50 kg, pronssia
Salonen Henna (Tampereen Taekwon-Do seura): Naiset, ottelu 55-60 kg, Tampereen Taekwon-Do seura, pronssia
Keränen, Kiikkinen, Kilpala, Kivioja, Mettinen, Nieminen: Naisten joukkue, voimamurskaus, pronssia
Teksti ja kuvat: Hellu Hanhikangas / SITF
Lisää kuvia kisoista: https://kuvat.taekwon-do.fi/kuvapankki/tapahtumagalleria/2024/em-kilpailut+2024,+lublin,+puola/
Korjaus 28.4.2024 klo 21:15: Kilpailut järesti Puolan kansallinen Taekwon-Do-liitto ja AETF, eikä ITF.